Kirjoitimme tämän yhdessä emäntäni kanssa

Astutus ja tiineys

Tiineys kestää koiralla keskimäärin 63 vuorokautta eli noin 9 viikkoa. Emo saattaa tosin synnyttää jopa 58 vuorokauden kuluttua tai vasta 68-70 vuorokauden kuluttua. Tämä riippuu astutushetkestä.

Tiineys voidaan varmistaa ultraäänellä noin 24-28 vuorokautta (=3-4 viikkoa) tai röntgenillä 49 vuorokautta (=7 viikkoa) astutuksesta.

Tiineyden hoito:

  • Astuta narttu kahdesti. Astutusten välissä on hyvä pitää yksi välipäivä. Useamman kerran astuttamalla pentueesta tulee isompi, jolloin sikiöt ovat pienempiä ja synnytys näin ollen helpompaa.
  • Ahkerasti liikuntaa tiineyden aikana. Hyvä yleiskunto takaa paremmat mahdollisuudet onnistuneeseen synnytykseen vaikka joku sikiöistä ei olisikaan ihan kunnossa.
  • Oikea ruokinta. Lihava narttu ei jaksa ponnistaa synnytyksessä. Liiallista kalkin antoa pitää välttää, jotta koiran oma kalkki-tasapaino pysyisi kunnossa.

Avautumisvaiheen aikana kohdunsuu avautuu asteittain. Avautumisvaihe kestää tavallisesti 6-12 tuntia, joskus jopa 24-36 tuntia.

Avautumisvaiheen ulkoisia merkkejä ovat: syömättömyys, levottomuus, pesänteko, vapina ja läähättäminen.

Osa koirista vaatii omistajansa jatkuvaa läsnäoloa, kun toiset koirat ovat täysin rauhallisia ja etsivät yksinäisyyttä. Synnytyksen normaalin edistymisen takaamiseksi on parasta tehdä niinkuin narttu haluaa: jos se haluaa seuraa, sen seurassa ollaan, mutta jos se ei halua seuraa, se jätetään yksin.

Ennen synnytystä koiran ruumiinlämpö aluksi alenee hieman. Juuri ennen synnytystä ruumiinlämpö taas kohoaa muutamalla asteella yli normaalin. Ruumiinlämmön alenemisesta synnytyksen tulisi käynnistyä 24 tunnin sisällä.

Työntövaiheen aikana narttu rauhoittuu. Se makaa laatikossaan mielellään selkä seinää vasten painettuna. Supistusten aikana peräpää on hieman kohollaan ja häntä nousee kaarelle.

Työntövaiheen kesto riippuu koiran rodusta ja sikiöiden lukumäärästä. Ensimmäinen pentu syntyy yleensä supistusten kestettyä 30 minuutista kahteen tuntiin. Narttu saattaa levätä tunnista kahteen sarjojen välillä. Pentueen ollessa keskisuuri tai suuri, on synnytys tavallisesti ohi 4-6 tunnissa. Jos pentue on hyvin suuri, voi synnytys kestää jopa 24 tuntia ilman, että tilanne olisi epänormaali.

Synnytyksen jälkeen emo kuorii sikiökalvot, katkoo napanuorat ja nuolee pennut. Puremalla katkaistut napasuonet vuotavat vähemmän kuin saksilla katkaistut ja nuoleminen puhdistaa pennun suun ja nenän limasta sekä stimuloi pennun pintaverenkiertoa. Pentuihin ei pidä sekaantua emon huolehtiessa itse pennuistaan.

Jälkeisvaiheessa sikiökalvot ja istukka poistuvat joko pennun mukana tai seuraavien pentujen mukana. Emo mielellään syö istukat. Pentueen ollessa suuri, istukoita on tietenkin paljon. Tällöin narttu voi saada helposti ripulin. Istukoiden syömistä kannattaa siis rajoittaa. Synnytyksen päätyttyä ja hoidettuaan vastasyntyneet pennut, narttu yleensä nukahtaa.

Riskisynnyttäjiä:

  • Tietyt rodut. Esimerkiksi pienillä roduilla sikiöiden koko emon kokoon nähden on usein niin suuri, että pennut eivät mahdu syntymään. Lyhytkuonoisilla roduilla sikiöiden päät taas ovat usein niin suuria, että pennut saattavat jäädä päästään kiinni. Emolla saattaa olla myös rakenteestaan johtuen heikot vatsalihakset, jolloin emolla ei ole voimaa työntää pentuja ulos.
  • Muutaman sikiön tiineydet. Ainoat sikiöt saattavat kasvaa niin suureksi etteivät mahdu tulemaan ulos. On myös mahdollista, että sikiöiden vähäinen määrä ei anna riittävän suurta hormonaalista stimulaatiota synnytyksen käynnistymiselle.
  • Vanhat ensisynnyttäjät. Yli 6-vuotiaat ensisynnyttäjät ovat nuorempia narttuja huonompia synnyttäjiä yksin kertaisesti vanhuutensa takia (ei ole voimaa jäljellä niin kuin nuorella).
  • Nartut, joilla on ollut aiemmin abortti, pyometra tai synnytyseste.

Oikea ruokinta

Kantoaikana ja varsinkin myöhemin imetysaikana nartun ravintoaineiden tarve on hyvin erilainen normaaliin ylläpitoon nähden. Nartun epätasapainoinen ruokinta sekä ennen että jälkeen astutuksen voivat olla tärkein tekijä jopa huomattavassa osassa sikiöiden kehityshäiriöissä sekä pienten pentujen kuolemissa.

Nartun tulisi ehdottomasti olla ihannepainossaan ennen astutusta. Oikealla ruokinnalla narttu on ihannepainossaan myös kanto- ja imetysajan jälkeenkin. Nartulla pitää olla rokotukset kunnossa ja sen pitää muutenkin olla terve. Narttu pitää madottaa hyvissä ajoin ennen astutusta.

Mikäli narttu on ruokittu tasapainoisesti, sillä on jo valmiiksi varastoitunut ruumiiseensa kanto- ja imetysajan vaatimia aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja energiaa. Usein taustatekijäksi nartun lisääntymishäiriöihin (esim alhaiseen munasolun hedelmöittymiseen, kehityshäiriöihin sikiöillä sekä maitorauhasen häiriöihin) löytyykin ruokinta heikkolaatuisella, matalan sulavuuden ja epätasapainoisen ravintoainekoostumuksen omaavalla ruualla.

Kantoaikana voidaan antaa alusta lähtien kasvu-/imetysvaiheeseen kehitettyä erikoisruokaa. Tämä erikoisruoka on välttämätön kantoajan viimeisellä kolmanneksella, jolloin sikiöiden kasvu on suurimmillaan.

Kantoajan alussa narttu tulisi ruokkia korkealaatuisella, ravintoaineiltaan tasapainotetulla ylläpitoruualla ja vaihtaa se tasapainoiseen penturuokaan noin 5. kantoviikolla.

Kantoajan alkupuolella nartun energiantarve on yleensä täysin sama kuin normaalistikin, mutta kantoajan viimeisen kolmanneksen aikana energian tarve nousee noin 1,3-1,5 kertaiseksi. Ruuansulatuskanavan kapasiteetti pienenee huomattavasti kantoajan viimeisten viikkojen aikana, jolloin annettavan ruuan laatu korostuu. Yleensä kaikilla lisäksi annettavilla ravinteilla on negatiivinen vaikutus, mikäli kantavalle nartulle annetaan ruuaksi korkealaatuista, taspainoitettua valmisruokaa. Esimerkiksi ylimääräiset kalsium ja/tai D-vitamiinilisäykset voivat jopa johtaa sikiöiden kehitysvaurioihin pehmytkudosten kalkkikertymien seurauksena. Nartulla ylimääräiset kalsium-määrät saavat aikaan muutoksia kalsiumin imeytymissä, jotka taasen voivat altistaa narttua myöhemmin kalkkikramppiin.

Tärkeintä niin sikiöiden kehityksen kuin nartun terveydenkin kannalta on, että annettavassa ruuassa on valkuaista, mineraaleja ja vitamiineja oikeissa suhteissa toisiinsa sekä ruuan muuntokelpoisen energian määrään (= kuinka paljon ruokaa narttu joutuu syömään). Useimmilla nartuilla on 3.-5. kantoviikkojen aikana muutaman päivän jakso, jolloin ne vähentävät selvästi ruuankulutustaan. Juuri ennen synnytystä narttu yleensä kieltäytyy syömästä noin 12-24 tuntia ennemmin, eikä sitä tulisi tällöin houkutellakaan syömään.

Suurin ruokinnallinen ongelma on yleensä nartun huomattavasti kasvanut energiantarve. Nartulle tulisi imetysaikana antaa ainoastaan hyvälaatuista, ravintoaineiltaan tasapainoitettua kasvu-/imetysvaiheeseen tarkoitettua ruokaa.

Nartun ravinnontarve on normaalisti ensimmäisellä imetysviikolla noin 1,5-kertainen, seuraavilla viikoilla noin 2-kertainen sekä myöhemmin noin 3-kertainen. Tarvittavan ravinnon määrä riippuu pentujen määrästä siten, että jokainen pentu lisää perusenergiantarpeeseen 0,25.

Esimerkiksi, jos nartulla on 8 pentua, on energiantarve imetysaikana korkeimmillaan 1+(8x0,25)=3 kertaa ylläpitovaatimus. Koko imetysajan nartulla tulisi olla ruokaa jatkuvasti saatavilla varmistamaan riittävä ravinteiden saanti. Toisaalta kuitenkaan heikosti sulavalla, matalaenergisellä ruualla ei pystytä vapaalla ruokinnallakaan turvaamaan nartulle riittävää ravinteiden saantia eikä tästä johtuen parasta mahdollista pentujen kehitystä.

Annettaessa nartulle korkealaatuista imetysajan ravintotarpeet kattavaa ruokaa ei siihen enää tulisi lisätä mitään ravinteita. Esimerkiksi rasvalisäys kyllä nostaa ruuan energiasisältöä, mutta tällöin myös ruokaa syödään kokonaisuudessaan vähemmän ja muita ravinteitakin saadaan vähemmän. Yksipuolinen kalsiumin lisäys toisaalta voi saada aikaan epätasapainoa muiden mineraalien imeytymisessä ja tätä kautta vaikuttaa nartun maitoon ja pentujen kehitykseen.

Pentujen vieroittamisen aikana siirrytään nartulla takaisin korkealaatuiseen ylläpitoruokaan ja rajoitetaan ruuan määrää normaaliin ylläpitovaatimuksen. Rajoittamalla ruokaa riittävän ajoissa vieroituksen yhteydessä voidaan alentaa maidonmuodostusta ja helpottaa nartun olo varsinkin, jos pentuja on paljon ja maidontuotto on ollut runsasta. Samalla alentunut maidon saanti edistää pentujen kiinnostusta kiinteään ruokaan.

© 2004 Helinä Riekki - Materiaalin käyttö vain omistajan kirjallisella luvalla.